torstai 25. heinäkuuta 2013

Juhannus


Tämä oli juhannusmaisemana meidän perheellä. Äitimme täytti pyöreitä ja se sai vihdoinkin kaikki samalle paikkakunnalle. Meitä sisaruksia on siis yhteensä kuusi, joten vilskettä ja vilinää riitti kun oli toista puoliskoa ja lapsia mukana. Kyseessä on Lågskär, saari keskellä Ahvenanmaan merta. Asuimme oikealla näkyvässä talossa joka on majakanvartijoiden vanha talo. Nykyään saari toimii lintuasemana. Kaikki sisarukset olemme olleet saarella useita kertoja aiemmin, mutta suurin osa toisista puoliskoista kävivät siellä ensimmäistä kertaa.


Saaren majakka on avoinna ja sinne voi kiivetä koska haluaa.


 Portaita on Auran laskujen mukaan 197, korkeutta majakalla on 33 metriä (majakan lamppuun mitattuna). Itse kävin ylhäällä kolme kertaa viikon aikana.



Porrassimpukka alhaalta ylöspäin katsottuna. Ja kun oli kavunnut ylös asti sai nauttia upeista maisemista.




Alhaalla lasten suurinta hupia (myös Auran ja minun pieninä) on juosta ympäri majakan reunaa. Freja sai myös kokeilla tätä hupia :)


Malli: Nadia Crétin-Léchenne suunnittelema Miss Marple (ravelry)
Lanka: Cascade 220, 200 g
Puikot: 4,5 mm

Samalla voitte huomata Frejan uuden villapaidan. Kyseessä oli ensimmäinen Cascade 220 kokeilu ja pitää kyllä kokeilla uudestaan. Oli mukavaa lankaa neuloa!


Majakan seinustalla kasvaa haavankeltajäkälää. En muista että sitä olisi aiemmin ollut näin paljon koska muuten punainen majakka on toiselta puolelta jo aika keltainen.


Muistan että selät ja saappaan varret ovat olleet kovin punaiset meidän reunalla kävelemisen jälkeen. Frejan ei tosin tarvinnut odottaa joitakin tunteja lintuja staijaavaa (eli kaukaisuuteen tähystävää) isäänsä, joten kierroksia ei kertynyt miljoonaa. Saarella ei ole järkevää käyttää muita jalkineita kun saappaita - käärmeitä on hurjasti.


Villapaidan malli oli myös hyvä. Hihoihin poimittiin silmukat ja ne neulottiin sitten ylhäältä alas. Olisin itse poiminut joko vähän vähemmän tai sitten ylhäältä olkapään päältä vielä vähän enemmän silmukoita saadakseni puhvihihat. Nyt ne ovat hieman välimuotoa. Malli on siis Frejan itse valitsema, samoin kuin lanka. Meillä ollaan aika tarkkoja pukeutumisesta, joten enää ei voi tehdä ilman tytön mielipidettä.


Tämä puolivuotias pikkumies tosin käyttää sitä mitä päälle laitetaan. Reissua varten Ivarille ompelin windstopper-fleecestä haalarin saarella vinkuvaa tuulta vastaan. Meitä suosi kuitenkin kesäsäät, joten haalari jäi aika pienelle käytölle, mutta koko on sen verran suuri että se menee vielä syksyllä. Huppu on vuoritettu (ihanalla kettukankaalla), mutta muuten haalari on ilman vuoria.

P.S. Edellisen postauksen loppupäätelmä (eli musta neuletakki) on tehnyt tehtävänsä. Me kummatkin työstämme sellaista (vaikka Aura aloitti omansa jo ennen edellistä postausta ja Ellinkin langat ostettiin jo viime kesänä...).